Minun olisi ehkä pitänyt syntyä vuosisata tai pari aikaisemmin, aikakauteen, jolloin fennomania oli pop: niin suomenkielisiä ja -mielisiä ovat harrastukseni ja intohimoni. Olisin tykännyt olla vaikka 1800-luvulla Wolmar Schildtin eli Volmari Kilpisen kanssa keksimässä suomen kieleen uusia sanoja.
Suomen kieli itsessään on minulle tärkeä. Kouluikäisenä tunsin vilpitöntä kiinnostusta kielioppia ja etymologiaa kohtaan, ja päädyin opiskelemaan suomea Jyväskylän yliopistoon. Tein pro graduni kielenpiirteistä, jotka vaikeuttivat erään tieteellisen lehden ymmärtämistä.
Vuonna 2002 perustin oman yrityksen, Sanataian, jossa teen kaikenlaista kielityötä: kielenhuoltoa, tekstien editointia, kirjoittamista ja neuvontaa. Työssä minulla on apuna 1–3 taitavaa freelancekielenhuoltajaa.
Moni näkee sanataikaa ehkä vain runoissa ja parhaissa kaunokirjallisissa tuotoksissa, mutta minulle yhtä lailla sanataikaa on mutkikkaan virkakielisen rykelmän siliäminen kauniiksi ja merkitykseltään selkeäksi lauseeksi ja haparoivan ilmauksen täsmentyminen kirkkaaksi viestiksi.
Nautin siitä, että sanajärjestyksiä muuttamalla kappaleen idea ja tarkoitus nousevat esiin, ja siitäkin, että välimerkit ovat systemaattisesti omissa tehtävissään.
Pääharrastukseni lienee historia, erityisesti kulttuurihistoria, ja tätä harrastusta harrastetaan tietysti lukemalla. Syvimmän vaikutuksen tekevät Lapin kulttuurihistoriaa selventävät opukset sekä suomensukuisten kansojen menneisyys, sanat ja etymologiat. Sanojen lisäksi myös historia on taianomaisen kiehtovaa.
Muiden maiden historiaa harrastan lukemalla historiallisia romaaneja ja tietokirjoja. Parasta kertausta ammoisille historian perusopinnoilleni on omien kouluikäisten lasteni historian oppikirjojen lukeminen – mainioita tietopaketteja!
Kun päivät lukee työtekstejä ja illat historiallisia tiiliskiviä, alkaa päivän lukutarve kohtalaisesti täyttyä.
Selkääni oion afro-karibialaisilla tanssiliikkeillä ja monenlaisessa muussa liikunnassa. Toimin hanslankarina omissa koti- ja mökkiremonteissamme, oleilen mielelläni Lapissa – tunnen suurta toveruutta porojen kanssa – sekä matkailen mm. moottoripyörän kyytiläisenä pidemmilläkin reissuilla.
Erityisen arvokas asia minulle on oma perheeni. Siihen kuuluu rakkaita ihmisiä ja kaksi reipasta koiraa.
